Kiehumispiste.

Valittiin tuote: valkoinen karkaistulasi. Tehtiin tarjouspyyntö. Odotettiin yhteyden ottoa. Odotettiin. Odotettiin. Soitettiin ja todettiin, että meidät on unohdettu. Tehtiin uusi tarjouspyyntö. Saatiin setä mittaamaan paikat. Tehtiin tilaus. Odotettiin. Odotettiin. Odotettiin. Soitettiin -lupasivat seuraavan viikon alussa olevan valmiit. Odotettiin seuraavan viikon loppuun. Soitettiin. Lupasivat seuraavan viikon alkuun. Odotettiin seuraavan viikon loppuun ja lopulta saatiin ne kotiin.. Useiden kuukausien odottelun jälkeen. Ja tänään sitten kokeiltiin niitä paikalleen. Pistorasian kohta on huti. Setä mittasi väärin. Myös listat lasin päihin on 5 cm liian pitkät. Anteeksi mutta MITÄ V*****? En ikinä, ikinä enää tilaa heiltä mitään.

Asioita.

Uusi sänky pitäisi päättää ja tilata. Kankaita pitäisi ostaa. Hakea ompelukone lainaan äidiltä. Etsiä matto ja tv:taso. Ostaa sohvapöytä. Leikkiä toverien kanssa. Ja hoitaa parisuhdetta. Harjata kissa. Siivota. Tilata pariovi. Ja mikä huvittavinta mies haluaa Hayn Hee tuolit keltaisena. Olen kyllä loistava vakuuttamaan ihmisiä. Mitäs nyt kun itse en enää ole varma. Miten vakuuttaa mies, että ne eivät olekkaan ehkä niin hyvä idea pilaamatta sitä mielikuvaa, että minun päätökset on aina parhaita? Onpas ongelma. Onneksi hän tietää, että en osaa koskaan päättää ja ahdistun kun keksin jotain uutta mutta haikailen samalla vanhaa. tai jotain.. Paljon asioita hoidettavana. Yötyön huonopuoli -ei sosiaalista (tai mitään muutakaan) elämää yöputkien aikana.

Kuva 1 ja 2 on: täältä
Kuva 3 on: täältä
Kuvat 4 ja 5 on: täältä

Missä on sade?

Ilmatieteen laitos lupaa sadettu, mutta kyllä tässä töissä koko aamun ikkunasta ulos tuijotellessa aurinko tuolla kummasti näyttää paistavan. Tyhmä aurinko mene pois! En saa mitään aikaiseksi, kun en malta olla pois ulkoa ja se ei edistä remonttia millään lailla. Voihan kurjuus. Ikävää teille muille, mutta toivon todella että vettä alkaa sataa ja pian.

Keittiö voisi edistyä hiukan tällä viikolla ja listat voisi käydä ostamassa ja patterit -ne lupaan maalata ainakin!

Kiitos riittäisi jo.

Haluaisin jo aukaista pahvilaatikot makkarista ja koota tuon perhanan keittiön. Mutta ei se onnistu vielä, kun ensin pitää maalata ja sitä ennen työtä on vielä vaikka kuinka. Rumia pinta vetoja. Koteloita koteloiden perään. Epätasainen katto, joka ei tasoitu millään. Ylimääräistä työtä tyhmien epähuomioiden takia. Pinna kireällä, eikä yhtään motivaatiota. Valmisruokaa päivästä toiseen. Itkisin jos ehtisin.

Mitä tästä on opittu tähän mennessä:
1. En ikinä osta asuntoa josta pitää kaataa seiniä.
2. Säästän rahaa niin paljon ennen remonttia, että on varaa ammatilaisiin (joita voin sitten vahtia)
3. En muuta remontin keskelle, maksoi mitä maksoi.


Kuva 1 on: täältä
Kuva 2 on: täältä
Kuva 3 on: täältä

Syvä huokaus.

Muutto suoritettu. Alku näytti lupaavalta, mutta kun todellisuus iski ei olo ollutkaan enää yhtä mainio. Keittiö ei ole valmista nähnytkään, tasoitukset on pahasti kesken ja kaapistot saapuu ehkä ensi viikolla ja taso juhannusviikolla. Mutta mihin sitä asentaa, kun mikään ei ole valmis! Ja mikä parasta, kun ei ole kaittiötä ei ole mitään mihin purkaa, eikä vaatekaappeja mahdu kokoamaan, kun laatikot vie niin paljon tilaa. Keittiön valmistumista kärsimättömästi odotellessa!