maanantai 19. maaliskuuta 2012

KAKSI VIIKKOINEN.





Kaksi viikkoa ja yksi päivä. Vaikka olo on toisinaan kun buranaa syövällä lehmällä karsinassa, on tämä sen arvoista. Voiko mikään muu aiheuttaa onnesta pakahtumisen tunnetta näin montaa kertaa päivässä!? Onnittelijoita ja ihailijoita on riittänyt niin täällä blogissa, postitse ja kahvipöydässäkin. Kiitos kaikille! <3 Usea pehmoinen jalkaparikin on vauvan myötä kotiutunut meille asumaan..Perhe senkun kasvaa!

9 kommenttia:

Killi kirjoitti...

Voi pientä. Onnea vauvalle ja vanhemmille! Omaa tuhisijaa odotellessa... :)

Elina kirjoitti...

Onnea vielä koko perheelle! <3

Me vielä odotamme milloin meidän uusi perheenjäsenemme saapuu meitä ilahduttamaan - no onhan tässä vielä n. kuukausi aikaa! :-)

Krisse kirjoitti...

Onnea vielä koko perheelle! Aivan ihana pikkuinen mutruhuuli!

Jonna kirjoitti...

Suloinen pieni :) Onnea!

miniE kirjoitti...

"olo on toisinaan kun buranaa syövällä lehmällä karsinassa".
Sain päivän naurut, kiitos! :)

Onnittelut!

Ps. Sinulle olisi tunnustus

( http://minieentapaan.blogspot.com )

Katja kirjoitti...

:) hymy riittäköön, koska hymyilen täällä kahvilassa lueskellessa leveästi. Ihanat te! :)

Anonyymi kirjoitti...

Jos joku päivä kyllästyt tohon isän maalaamaan tauluun tai vauvaan, ni voin ottaa ne.

Niina kirjoitti...

Tunnustus sinulle! Täältä löytyy:
http://tuntumani.blogspot.com/2012/05/versatile-blogger-award.html

Minna.K kirjoitti...

Voi mikä pieni teille on tullut! Onnea hurjasti koko perheelle ja ihanaa kesää! :)