Oon mä täällä vielä. Mut mä oon äiti ja mulla on univelkaa viikon jokaisen yön jälkeen koko ajan enemmän. Menee vielä suht lujaa, jaksaa..uutuudenviehätys kai..vai äitigeenit? Kuinka kauan oikeasti jaksaa nousta yöllä puolentunnin välein pumppaamaan ilmaa pihalle pienestä tyypistä, joka (nykyään) ilmaisee kipristykset kiljunnalla? Kauan se sympatia riittää? Tai sitten vauvalle tulee ikää lisää ja mahakivut vaan loppuu! Niin ne neuvolassa lupasi..Mutta me ollaan silti onnellisia, meillä on maailman sulosin poika!
Luokkatoverit kävi kylässä ja toi lahjuksia. Ihanan kangaspussin sisältä löytyi tyttöjen tekemiä somia puupalikoita! Kyllä nyt kelpaa! Minä sain hemmottelu paketin itselleni, tosin sen käyttöön ei vielä ole ollut aikaa. Lähinnä jääkiekkoa katsova mies on haitannut elokuvailtani suorittamista.. kaikki aikanaan..
5 kommenttia:
Tsemppiä pikkuvauva-arkeen! Onneksi melkein kaikki mikä on väsyttävää ja raskasta vauva-ajassa liittyy johonkin Vaiheeseen. Siitä vois repiä vähän toivoa epätoivon hetkellä, vai mitä. :)
Kiva kuulla teistä. Suloinen pikkuinen kuvassa :)
Jaksamista!
Onnea pienen pojan perheeseen!Alku on rankkaa eikä se sillä hetkellä taida paljoa lohduttaa mutta kyllä se helpottaa..Paras neuvo itselleni olisi esikoisen kanssa ollut 'ota tarjottu apu vastaan,mummot kantaa huutavaakin kääröä enemmän kuin mielellään'.Hyviä öitä teille toivottelen!
Jee Juhla on palaillut blogielämään! Kiva stalkata vaikka sitten etäältä. Yritän rynniä pian kylään! Pus!
Liisa
Kiitos kaikille lempeistä sanoista ja neuvoista :)
Lähetä kommentti